Pieni säikähti kamalasti. Hän ei ollut nähnyt aukiolla mitään muuta kuin kasveja. Kuka äsken siis oli puhunut? "Kuka siellä?" Pieni kysyi täristen kauttaaltaan. "Älä hätäile, ei me sinua syödä!" kukat naureskelivat. Niistä oli huvittavaa, että Pieni oli säikähtänyt niin paljon. "Keitä te olette?" Nyt oli Pienen vuoro esittää sama kysymys.

"Me ollaan lemmikkejä. Nuo vaaleanpunaiset on vanamoita, ja valkoiset metsätähtiä. Mutta kuka sinä olet?" Nyt Pieni ei enää pelännyt. Mutta utelias hän edelleen oli: "Minä olen Pieni. Missä me ollaan?" "Tämä on Pienten Maa. Tänne pääsevät vain uteliaat ja pienet." selitti eräs metsätähti.