Pieni käveli tiheässä sumussa. Hän näki vain muutaman askeleen eteensä. Mutta hän ei halunnut kääntyä vielä pois. Hän oli liian utelias. Sitä paitsi: Pieni tunsi ruohon polun reunoilla. Polku oli suora, eikä se haarautunut. Hän ei voisi eksyä.

Polku alkoi viettää hieman alaspäin. Pientä alkoi kummastuttaa yhä enemmän, sillä Metsässä ei ollut tällaista laaksoa. Hän alkoi taas kävellä varovaisemmin.

Yhtäkkiä, täysin varoittamatta, polun reunat katosivat, ja sumun valaisi kirkas valo. Pieni, joka pelästyi kamalasti, meni pieneen kippuraan valoa piiloon. Kun mikään ei hyökännytkään Pienen kimppuun, hän kurkisti varovasti ympärilleen. Sumu oli kadonnut.