Tajusin äsken et tarviin pimeyden voimilta suojautumisen opettajan ja tää on näiden viides vuosi, eli sen pitäs olla pimento... MUTTA koska hän voi suksia kuuseen nii kirjotan ny itteni tänne opettajaks nii käytän sit täs itteni nimenä Aurora Kivee.

Harry pov

Tuli maanantai, ja opiskelu alkoi taas. Pöllö ei ollut toistaiseksi ilmestynyt takaisin, ja aloin epäillä, että koko juttu oli vain huono vitsi. Ron oli alkanut olla piirteämpi, Hermionen tiukan kurin avulla. Elkääkå ymmärtäkö minua väärin, Hermione ei huutanut hänelle tai mitään, Hermione vain työnsi hänet aikaisin nukkumaan ja piti häntä koko ajan silmällä, ettei poika vahingossakaan rasittaisi itseään likaa. Minulle hän oli antanut tehtäväksi mennä ilmoittamaan McGarmivalle että Ron ei sittenkään osallistuisi kilpailuun, ja miksi näin oli. Jos kilpailusta vastaava aikuinen olisi kuka tahansa muu kuin McGarmiva, me emme kertoisi hänelle Ronin voinnista. Äiti oli myös lähettänyt herkkuja Ronille.
Fred ja George kävivät aina välillä juttelemassa minulle, Hermionelle tai Ronille itselleen Ronin voinnista. He tarjosivat unijuomaa, joka vaivuttaa välittömään uneen. Hermione otti sen kiitellen vastaan ja lähti kiikuttamaan sitä Ronin luo.

Kun Ron oli nukkumassa seuraavana iltapäivänä, menin hänen luokseen ja etsin hänen rahapussukkansa. Menin omalle sängylleni ja otin oman rahapussukkani. Avasin molemmat pussukat ja kaadoin Ronin oman sängylleni. Sieltä putosi vain muutama kaljuuna. Vatsaani kivisti kun katselin omiani, niitä oli suunnilleen sata, ja minulla oli Irvetassa holvissani paljon lisää. Ron ei ikinä suostunut ottamaan minulta rahaa vastaan, joten nyt olin päättänyt antaa väkisin. Otin omasta pussukastani 20 kaljuunaa, ja laitoin ne Ronin pussukkaan. Sitten suljin molemmat ja vein Ronin oman paikoilleen hymyssä suin. Laitoin omani takaisin matkaarkkuuni.

Tänään ei ollut ollut kuin neljää ainetta koulussa, jotka olivat liemet, muodonmuutokset, loitsut ja taikuudenhistoria. Olin tehnyt jo muodonmuutosten ja loitsujem läksyt, mutta vielä oli tekemättä lienten ja taikuudenhistorian läksyt. Kalkaros halusi esseen lemmenjuomasta ja sen vaikutuksista. Binns halusi meidän lukevan jonkun lyhyen kirjan.

Aloitin Kalkaroksen esseen kirjoittamisen. Olin juuri aloittamssa, kun ikkunaan koputettiin. Käännyin katsomaan, ja näin taas sen mustan pöllön. Syöksyi avaamaan ikkunan, ja päästin pöllön lentämään sisään. Se istui sängyn päätyyni, ja ojensi kirjettä minulle. Otin kirjeen ja vilkaisin pöllöä. Se katseli nukkuvaa Ronia, ja ehkä vain kuvittelin sen, mutta sen silmistä näkyi sääliä ja ehkä huolestuneisuutta.

Avasin kirjeen ja aloin lukea.

Hei,

Joo tutustutaan vaan, mut ei nimiä, vaan anonyyminä. Pidän eniten varmaan paahtoleivästä munalla, pidän huispauksesta ja olen luihiusessa. Entä sä?

Ja tässä on vielä lisää kysymyksiä ja omat vastaukseni niihin, vastaa sit säkin näihin:

Ikä?
15

Lempiväri?
Smaragdin vihreä

Lempipaikka?
Tähtitorni

~lohikäärme

En voinut uskoa, että hän oli minun kanssani samalla vuosikurssilla, tai ainakin hän oli saman ikäinen kuin minä. Annoin pöllölle nopeasti taputuksen ja hymyilin sille korvasta korvaan. Jos pöllöt osaavat virnistää, niin vannon että se oli virnistys, mikä sille oli kasvoillaan.

Otin pergamentin, sulkakynän ja mustetta ja aloin kirjoittaa vasta kirjettä.

Hei,
Itse olen rohkelikossa, minäkin pidän huispauksesta ja paahtoleivistä munalla. Olen 15 myös, lempivärini on varmana punainen, ja lmepipaikkani on huispauskenttä. Mutta arvaa mitä! Näin unta että olisin suudellut ihastukseni kanssa tähtitornissa, se oli ihan hullua! Tai no en tiedä että onko se hullua, mutta tiedän että se on vain toive ajattelua, ajatella hänen kanssa suutelua. Olen aika varma että hän vihaa minua!

~hevoskotka

Taitoin kirjeen puoliksi ja annoin sen pöllölle. Se liisi ulos ikkunasta ja menin sen perässä ikkunalle ja suljin sen. Menin sitten takaisin sängylleni ja jatkoin läksyjä.

***

Tiistai aamu oli oikein mukava. Ron oli pirteä, ja Hermionekin oli iloinen. Heidän iloisuutensa sai minutkin iloiseksi. Aamiaiseksi söin paahtoleivän munalla, ja mehua. Menimme takaisin makuusaleihimme ja haimme päivän tavarat. Ensiksi olisi pimeyden voimilta suojautumista. Se oli lempiaineeni, vaikka meillä vaihtui joka vuosi opettaja. Tällä hetkellä opettajanamme oli nainen nimeltä Aurora Kivi, hän oli suunilleen 27, ruskea hiuksinen, ja puuskupuh.

Suuntasimme tunnille. Professori Kivi piti ensimmäisenä nimi kierroksen, hänellä oli hyvä muisti ja muisti nimiä hyvin, se oli kivaa. Sitten hän alkoi kokeilla tasoamme. Hän aloitti alkeista, pyysi meitä loihtimaan karkotaseet loitsua toisiimme. Suurin osa osasi sen. Sitten hän kävi hakemassa mörön työhuoneestaan, ja pisti meidät jonoon. Hymy levisi pakostikkin kasvoilleni, ajatellessani professori Lupinin tunteja. Suurin osa osasi naurrettavuksenkin.

Tunti oli loppujen lopuksi ihan mukava, vaikka lähinnä kertausta olikin, mutta sitähän sanotaan: "Kertaus on opintojen äiti."

Seuraavaksi oli loitsuja. Professori Lipetit piti myös kertaustunnin. Niin hyvän alun saanut päivä alkoikin muuntua tylsäksi. Sitten oli lounas. Kun saimme vatsamme täyteen, alkoi hymy taas kaarta suunpieliin.

Nyt oli tunnin tauko, ja Hermione passitti Ronin päiväunille, joten minä jäin yksin. Vaelsin kädet taskuissa pitkin Tylypahkan käytäviä, tuijotellen maata. Pohdin pöllöä, kirjeitä ja untani. Kukakohan kirjekaverini oli? Ei kai vain voinut olla mahdollista, että minä olisin ihastunut Draco Malfoyhin!?

Törmäsin johon kuhun, ja kaaduimme maahan, hän allani ja minä hänen päällään, oikeastaan sylissään. "Anteek-" olin sanomassa anteeksi, mutta keskeytin itseni, nähdessäni kenen päälle olin kaatunut.

Ei maailma voinut olla näin julma! Kaikista ihmisistä, sen täytyi olla juuri Draco Malfoy. "Katso eteesi" Draco tuhahti. "Joo... Hyvä vinkki" sopersin. Emme tehneet kumpikaan elettäkään liikkuaksemme. Mitä kauemmin hetki kesti, sitä kuumemmiksi poskeni muuttuivat.

Tutkin Dracon kasvoja, hänen harmaita silmiään, täydellistä nenäänsä ja niin upealta näyttäviä huuliaan. Katselin hänen huuliansa pitkään, se oli mahtava hetki. Puin ajatukseni vahingossa sanoiksi sanomalla: "Kaunis."

Punani nousi entistä enemmän, ja olin nousemassa ylös, mutta Draco veti minut takaisin. "Jää vielä hetkeksi, komistus" Draco kuiskasi korvaani. Punani ei ollut enää hentoa punaa, vaan tulta.

Kuulimme askelia tulevan kohti meitä, jostain kulman takaa. Säikähdimme ja minä hyppäsin seisaalleni Dracon päältä ja käänyin katsomaan kuka oli tulossa. Se oli Hermione. "Harry, minä ihmettelinkin missä sinä luuraat" Hermione huudahti, ja kiiruhti luokseni. Hän pysähtyi kuitenkin kesken matkan, huomatessaan Dracon istuvan nojaten seinään, onneksi Draco osasi edes vähän näytellä, että oli siinä muina miehinä.

Hermione katsoi ensin minuun, sitten Dracoon, ja sitten vielä kerran minuun, ja Dracoon. Oli kuin tyttö olisi yrittänyt yhdistää pisteet yhteen, mutta tilanne oli niin yllättävä, ettei hän kerta kaikkiaan kyennyt keskittymään. Rykäisin, ja sain tytön huomion taas itseeni. "Mitä asiaa sinulla oli?" kysyin. Hermione vaikutti aluksi hämmentyneeltä, että mistä puhun, mutta tajusi sitten, ja alkoi viittoa minua seuraamaan itseään. "Aivan, joo. No olin vain huolissani, ei siinä muuta. Pitäkää kivaa" hän sanoi, ja lähti kiireesti. Mietin oliko hän tehnyt tilanteesta tahallaan kiusallisen.

Minä ja Draco vaihdoimme katseita, mutta sitten Draco nousi ylös ja lähdimme kävelemään eri suuntiin, esittäen kuin en olisi juuri istunut hänen päällään hajareisin.

[sanat: 1034]