16. Pitkästä aikaa

Tää on basically et meiän fav brothers juttelee eikä mitää liian tärkeetä tapahdu eli et juoni ei käänny radikaalisti. Lähinnä muistutan jutuista ja siin on kaikki tärkee
[sanat: 373]

Menin pihalle seuraavan maanantain yönä, jotta voisin polttaa rauhassa. En kuitenkaan ollut yksin. "Taidat pitää lahjastani?" Sirius kysyi kävellen viereeni ja polttaen omaansa. "Kiitos siitä. James ei anna minun ostaa yhtään" sanoin. "Eipä mitään. Kunpahan autoin vain veljeä pulassa. "En ollut pulassa" sanoin pyöräyttäen silmiäni. "Niinhän sinä nyt sanot" Sirius nauroi.

"Olisin sanonut silloinkin" sanoin. "Totta kai, totta kai" Sirius sanoi ja hymyili minulle, kun henkäisin tupakkaa ja puhalsin sen hänen kasvoillensa. Hän ei regoinut siihen mitenkään. "Eikö se huispaus festivaali ole ihan pian?" Sirius kysyi vaihtaen aihetta. "Mistä sinä puhut?" kysyin. "Siitä, minkä annoit Jamesille joululahjaksi" hän vastasi. "Aa, ylihuomenna" vastasin ja palasin tupakkani pariin. "Keitä sinne sitten tulee?" Sirius kysyi ja henkäisi omaansa. "Sinä, minä ja James" vastasin. "Mhm, mhm. Monelta se alkaa?" Sirius kysyi. "Kauheasti kysymyksiä" sanoin vilkaisten häntä. Hän pyöräytti silmiään, "Mitä sitten? Vastaa."

Hymähdin hiukan huvittuneesti. "En muista. Sitä pitää kysyä Jamesilta, hänellä on ne liput" sanoin. "Mutta hän nukkuu" Sirius sanoi. "No sitten pitää odottaa aamuun" sanoin. "No shit Sherlock" Sirius sanoi. "Älä kysy niin tyhmiä kysymyksiä sitten!" sanoin. "Hyvä on, vaikea kysymys: Mikä on Merlinin toinen nimi?" hän kysyi. Hymyilin, "Alexander." "Miten helvetissä sinä voit muka tietää, kun en minäkään tiedä?" Sirius kysyi. Nauroin. "En minä tiedäkkään älykääpiö! Heitin vain jotain päästä, koska tiesin ettet sinäkään tiedä" selitin.

"Huijari!" hän älähti ja hengitti lisää tupakkaa. Minäkin henkäisin omaani. "Ai nyt me haukumme toisiamme vai? Selvä homma, huora" virnistin. "Ensinnäkin, emme. Toisekseen, KUINKA KEHTAAT?" hän huusi. "Shh, ihmisiä nukkuu. Ole hiljaa" hyssyttelin. Hän antoi asian sitten olla.

"Mitä luulet, että saamme perinnöksi?" hän kysyi sen sijaan. "Kaiken" sanoin. "Olisin kaivannut vähän pidempää vastausta-" "Voi ole jo hiljaa" huokaisin. Hän virnisti. "Ei ikinä" hän sanoi.  "Käyttäydyt ihan hemmetin lapsellisesti ottaen huomioon, että olet täysi ikäinen muutaman kuukauden päästä" huomautin. "Ja sinä aikuismaisesti, ottaen huomioon, ettet ole lähellekkään vielä aikuinen" Sirius sanoi takaisin.

"Voi painu vittuun" sanoin ja tumppasin tupakkani. "Kenen?" hän kysyi ja tumppasi omansa. Työnsin häntä kauas niin lujaa, että hän oli kaatua. "Älä jaksa" huokaisin, "Hyvää yötä." "Hyvää yötä, Reg" hän hymyili. Menimme sitten molemmat takaisin sisälle.

Bạn đang đọc truyện trên: AzTruyen.Top