Regulus Musta pov

Olin kertonut vain Siriukselle miksi Dolores Pimento on saanut jälki-istuntoa. Hän oli halannut minua ja luvannut olla kertomatta muille. Minun ja Minervan yöllisestä tapaamisesta on kulunut viisipäivää. Sain Minervalta kirjeen, missä hän pyysi minua tulemaan kello 18:00.

Nyt oli sunnuntai, mutta oli vasta aamu. Olin kertonut Siriukselle myös Minervan ja minun tulevista tapaamisistani. Hän oli nyökytellyt ja sanonut, että se on Minervan tapaista. Olin iloinen, että minä ja Sirius olimme taas väleissä.

Nousin ylös sängystä ja menin suihkuun. Heräsin joka aamu aikaisin, joten heräsin tänäkin aamuna kello 6:05. Sirius sanoi, että minun pitäisi nukkua enemmän.

Annoin viileän veden valua kehoni päästä päähän. Suihkutin hiukseni liti märiksi. Laitoin hiuksiini shampoota, ja sen vaikuttaessa laitoin suihkugeelin keholleni. Suihkutin molemmat pois ja huuhtelin kaiken vielä kerran. Sammutin suihkun ja kiedoin pyyhkeen vyötärölleni. Otin toisen pyyhkeen ja aloin sillä kuivaamaan hiuksiani.

Kun olin kuivannut koko kehoni laitoin ylleni alusvaatteet, mustat sukat, löysät farkut ja tumman vihreän villapaidan. Hiukseni olivat kiharat, joten en yrittänyt harjata niitä. Otin yöpöydän laatikostani tupakka askin ja tungin sen farkkuni taskuun. Nostin rannekelloni lattialta ja laitoin sen ranteeseeni. Otin vielä sauvani farkkujeni toiseen taskuun ja menin makuusalin parvekkeelle.

Sytytin tupakan sauvallani ja otin siitä kunnon henkäyksen.

Pohdin viime päivien tapahtumia.

Tiistaina olimme pelanneet totuutta vai tehtävää, Dolores oli pitänyt puheensa ja minä ja Minerva olimme jutelleet. Keskiviikkona koulussa keskusteltiin miksi Dolores oli saanut jälki-istuntoa ja liikkeelle lähti monia juoruja. Torstaina kerroin totuuden Siriukselle. Perjantaina Dolores aloitti etsinnän kantelupukin löytämiseksi muttei ole tähän mennessä vielä löytänyt minua. Lauantaina oli taas Tylyaho päivä, jonka vietin ilomielin kelmien kanssa.

Oltiin nyt sunnuntaissa, eli tässä päivässä. Polttelin tupakkani kaikessa rauhassa ja katselin Tylypahkan tiluksia.

Painoin tupakan pään kivistä kaidetta vasten kunnes se sammui, ja heitin sen sitten kaiteen yli alas.

Katsoin kelloa ja näin sen olevan seitsemän. Menin takaisin sisälle ja huomasin yhden huonetovereistani olevan suihkussa. Siivosin hetken alueittain huoneessa, joka oli viikon jäljeltä sotkuinen.

Otin kirjani, jota luin sillä hetkellä, yöpöydältä, ja lähdin aamiaiselle.

Pääsin suureen saliin ja huomasin, että James oli jo hereillä ja syömässä Siriuksen kanssa. Olin kävelemässä tavan omaisille paikalleni luihiusten pöytään, kun kuulin juoksu askelia ja jonkun tarttuvan olkapäistäni ja kiepsauttavan minut ympäri.

Se oli Sirius.

Hän lähti saattamaan minua kohti hänen ja Jamesin istumapaikkaa.

"Elä luulekaan, että antaisin sinun istua siellä yksin hirviöiden keskellä!" Hän sanoi. "Mutta tämä ei ole sallittua, minun kuuluu istua oman tupani pöydässä!" Vastasin.

"Pyh pyh, kyllä sinustakin täytyy saada sääntöjen rikkoja!" Sirius sanoi. Pääsimme pöydän luo ja istuuduimme. "Et sinä minua tänne sen takia halua, tiedämme sen molemmat!" Intin.

James näytti pöllästyneeltä. "Mistä te kaksi oikein puhutte?" hän kysyi.

"Sitten kun Regulus on syönyt, niin mitä jos sinä ja minä Reg menisimme juttelemaan tiedät kyllä mistä?" Sirius sanoi.

"Ei, en tahdo puhua siitä" sanoin yksinkertaisesti. Otin lautasellesi vähän hedelmiä ja leivän. Leivän päälle laitoin marmeladia. Kaadoin lasiin appelsiini mehua. "Tiedän ettet tahdo, mutta tulet silti, koska minä sanon niin" Sirius sanoi.

"Mistä ihmeestä te kaksi oikein-?" James aloitti.

"En tahdo puhua tästä kiitos! Keskustelu on päättynyt!" Sanoin raivokkaasti ja tartuin omenastani ja aloin mutustaa sitä mulkoillen Siriusta.

Minulla oli syömis ongelmia, koska vanhempani pistivät minut aina tiukalle kuurille jos olin hiukkaakaan ylipainoinen, joten olin päättänyt, että alipainoinen parempi niin ei tule riskejä. Sirius ei vain pitänyt siitä, ja yritti saada minut syömään enemmän.

Söimme hiljaisuudessa. Kun olin saanut kaikki hedelmäni syötyä ja mehuni juotua, tartuin leipääni ja lähdin pöydästä. Kävelin omissa ajatuksissani pitkin linnan käytäviä ja söin leipääni. Omaa rauhaa ei kuitenkaan kestänyt kauan ennen kuin minut löydettiin. "Regulus odota nyt! Elä ole lapsellinen, tiedäthän ettet voi vältellä siitä puhumista ikuisuuden!"

Käännyin ympäri huokaisten ja pysähdyin. "Sirius pyydän, jätä minut omaan rauhaani" sanoin. Sirius seisoi minusta kahden metrin päässä ja näytti murheelliselta. Hän yritti astua eteenpäin, mutta otin sauvani ja kohotin sen. Hän pysähtyi. Söin leipäni nopeasti loppuun. "En tahdo puhua siitä ymmärätkö?" kysyin. Hän nyökkäsi. "Ymmärän erittäin hyvin, että se on vaikeaa" Sirius sanoi. Hän alkoi kuitenkin edetä minua kohti hitaasti. Minä pakenin häntä kävellen takaperin. Osoitin häntä yhä sauvallani, mutta käteni tärisi. Me molemmat tiesimme etten tekisi hänelle mitään.

Törmäsin johon kuhun, joka toisella kädellään otti minut halaukseen niin etten päässyt pois, ja toisella kädellään kurkotti hitaasti sauvaani ja työnsi väkisin käden, joka sitä piteli, alas. Uskoin tämän henkilön olevan James. Sirius hymyili minulle pahoittelevasti. "Anteeksi Reg, mutta vähän taisin arvata että lähdet pois" hän sanoi.

Sirius käveli luokseni ja nosti kätensä halaus asentoon. Henkilö päästi minusta irti ja kaaduin Siriusta päin, joka otti minusta kiinni ja rutisti tiukasti. Hän silitteli kädellään hiuksiani kun painoin pääni hänen rintaansa vasten. Huomasin alkavani itkeä, mutten ihan kokonaan käsittänyt miksi.

"James mene vaan, kiitos avusta" Sirius sanoi henkilölle. "Hei hei Mustat" kuulin Jamesin äänen. Aloin itkemään kovempaa kun minua muistutettiin jakamastani verestä vanhempieni kanssa.

Sirius Musta pov

Mulkaisin Jamesiä, joka lähti nopeasti pois. Silittelin veljeni hiuksia, joka itki rintaani vasten. Laskin pääni hänen päänsä päälle, ja siinä me sitten vain olimme. Kun hän rauhoittui enemmän ehdotin, että menisimme Tarvehuoneeseen, jonne hän suostui mennä.

Menimme siis sinne. Kun saavuimme paikalle, huoneessa oli kaksi isoa ja mukavaa tuolia, nenäliinoja ja kirjoja syömishäiriöstä. Istuimme alas, ja hän käpertyi heti palloksi. "Olen iloinen, että söit aamiaisen. Se on todella hyvä" sanoin. Huomasin, että huoneeseen ilmestyi ämpäri toiselle puolelle missä me olimme.

Yht äkkiä hän pinkaisi tuolista ylös ja juoksi pois päin. Minulla kun on nopeat refleksit, pinkaisin heti hänen peräänsä, koska luulin että hän aikoi ulos. Hän kuitenkin syöksyi ämpärille, polvistui sen eteen ja oksensi aamiaisensa ulos. Huokaisin ja polvistuin hänen viereensä. Pidin hänen muutamia kiharoitaan joita hänellä oli naamallaan, ylhäällä ja silittelin hänen selkäänsä. "On loistavaa, että edes yritit."

Hän yski vielä vähän oksennusta ulos. Ojensin hänelle paperia, mitä oli ilmestynyt. Hän pyyhki sillä suunsa ja syöksyi sitten halaamaan minua. "Anteeksi, anteeksi, anteeksi, anteeksi, anteeksi, olen niin pahoillani! Olen niin hankala ja tuhlaan aikaasi! Mutten tahdo olla ruma ja lihava!"

Nostin hänen leukaansa ja pidin sitä kädessäni. "Hei, hei, hei, hei, kuuntele. Se ei tee sinusta rumaa tai lihavaa, jos syöt. Se on kuitenkin aluksi vaikeaa, ja siksi teemme tämän yhdessä ja rauhallisesti!" sanoin. Halasimme taas ja olimme siinä sitten monta tuntia.

Kello oli nyt jo keskipäivä, eikä aamun Reguluksesta ollut jälkeäkään. Regulus hymyili paljon ja jutteli meidän kelmien kanssa tavallista enemmän. Uskoin, että hän oli ikävöinyt meidän veljesten välistä yhteyttä ja oli nyt saanut sitä joten hän oli iloinen. Ollakseni rehellinen, minäkin olin ikävöinyt häntä. Hänellä olisi tänään myös juttelutuokio Minervan kanssa. Rohkelikon nykyinen huipauskapteeni oli minusta ja Jamesistä huono. En itse osannut sen tarkemmin perustella miksi, en vain pitänyt hänestä. Huispaus oli minulle muutenkin vain hauska harrastus.

Jamesin mielestä taas hän ei osaa valmentaa yhteistyöhön, vaan tekee pelit niin, että hän on itse keulakuvana. James aikoi valittaa Minervalle, mutta en tiennyt auttaisiko se. James aikoi olla seuraava huispauskapteeni.

Seuraava Rohkelikon peli olisi vasta kahden kuukauden kuluttua, joten heillä oli paljon aikaa.

Remus oli häirinnyt ajatuksiani erittäin paljon, koska en saanut häntä sieltä millään pois. Olin harkinnut, että kertoisin Remukselle olevani ihastunut häneen, mutta tulin aina siihen tulokseen ettei minun pitäisi häiritä häntä sellaisilla.

Olin auttanut Regulusta syömään lounaan, mutta hän sai vain osan siitä pysymään alhaalla.

Regulus Musta pov

Illalla menin Minervan työhuoneen ovelle ja koputin. "Sisään, sisään" kuului huuto sisältä. Avasin oven varovasti ja työnsin pääni sisään kurkistaakseni. Minerva istui työpöytänsä tuolissa ja katsoi minua.

"Ahh, hei Regulus! Tule sisään toki, ei jäädä sinne ovelle kurkkimaan" hän sanoi minulle hymyillen. Kävelin sisään ja suljin oven perässäni. Istuin tuolille, joka oli Minervaa vastapäätä.

Minerva kaatoi meille teetä ja nosti väliimme keksi rasian. Hän viittoi minua ottamaan keksin, ja niinpä otin. "Minun täytyy aloittaa sillä, että varmistan että teet tämän vapaaehtoisesti eikä kukaan painosta sinua tekemään yhtään mitään?" Minerva sanoi.

Nyökkäsin suu täynnä keksiä. "Olen pahoillani, mutta tarvitsen sanoja" Minerva pyysi. Nielaisin keksin suustani ja sanoin "Kyllä, teen tämän oman tahtoni mukaan." Minerva nyökkäsi tyytyväisesti.

"Ajattelin, että tämä voisi kestää joka viikko suunnilleen tunnin. Oletko samaa mieltä kanssani?" Minerva kysyi. "Olen" vastasin. "Hyvä, loistavaa" Minerva sanoi.

Siemaisimme molemmat vähän teetä ja olimme tuokion hiljaa. "No niin, mutta aloittakaamme nyt kunnolla. Haluatko pysyä vanhempiesi luona, vai mietimmekö sinulle muun asuinpaikan?" Minerva kysyi.

"Jonkin muun paikan, mutta entä jos vanhempani tulevat perääni ja minut kaapataan takaisin ja he kiduttavat minua ja-" Murehdin.

"Ei murehdita sellaisista asioista nyt. Tärkeintä tällä hetkellä on vain ja ainoastaan, että sinä kerrot minulle mitä sinulla on mielesi päällä, mutta niin että emme mieti niitä vielä tänäään. Minulla on sulkakynä tässä, joka listaa pergamentille automaattisesti murheesi sitä mukaa mitä niitä luettelet, niin että muistamme ne ensi kerralla ja voimme aloittaa niihin paneutumisen. Kuulostaako tämä sinusta hyvältä, vai onko jokin kohta, jota tahtoisit muuttaa tai muokata?"

Prosessoin kuulemaani hetken ennen vastaamistani. "Se on ihan hyvä."

"Siispä etenemme sen mukaan" Minerva sanoi. Hän otti esille pergamentteja ja normaalilta näyttävän sulkakynän. Hän asetti sulkakynän paperin päälle pystyyn, joka pysyi siinä fysiikan lakien vastaisesti pystyssä. "Ole hyvä Regulus, jatka murheidesi kertomista. Pelkkä kertominenkin helpottaa vaikka olisitkin epäileväinen korjaamisen suhteen" Minerva sanoi ja hymyili minulle rohkaisevasti.

Hengitin syvään ja aloitin kertomaan hänelle joka ikistä murhettani aina perheongelmista kylmenevään säähän. Hän kuunteli kaiken ja hänen sulkakynänsä listasi kaiken. Kun olin lopettanut pitkän tuokion päästä, hän hymyili ja laittoi sulkakynän pois. "Mikä on olosi nyt?" Minerva kysyi.

Tutkiskelin oloani siinä penkillä istuessani ja muotoilin vastaustani. "Se on yllättävän levollinen ja hyvä. Osa painosta on kadonnut pois harteiltani."

"Tulos on siis toivottu" Minerva sanoi. Join teetäni loppuun ja söin keksejä sillä välin kun hän silmäili kaikkia pergamentteja joihin kynä oli listannut murheitani. Istuntoa oli enää muutama minuutti jäljellä kun Minerva nosti katseensa ja hymyili minulle. "Vaikuttaisi siltä, että näemme vielä monta kertaa istuntojen parissa, Regulus."

[sanat 1592]

Sori kesti tosi kauan mut olin menettämäs motivaatioo kirjottamisee ja siks kirjotin tänki lyhyissä pätkissä, toivottavasti se ei näy liikaa!

AINII JA HYVÄ JOULUA JA UUTTA VUOTTA KAIKILLEEEEEEEEEEEEE