A/N Oon ollu nyt ihan älyttömän epäaktiivinen tän kirjan kaa ja oon pahoillani siitä mut työstän tosi monta kirjaa yhtä aikaa ni jotku pitä välillä työntää taka-alalle. Luin just noi kaikki läpi et olisin kärryillä siitä et mitä tapahtuu mut sori jos on jotain erehdyksiä. Pyydän korjatkaa mua sitte

Remus Lupin pov

Pohdin Siriuksen ja minun välistä suudelmaa aiemmin. James oli kertonut minulle, että Sirius oli ollut tunteiden moninkertaistus loitsun alaisena. Mutta mitä se sitten tarkoittaa, että hän suuteli minua sen kirotun loitsun alaisena? Luulin ettei hän tykännyt minusta muuta kuin ystävänä! Suudelma oli tuntunut oikealta, myönnettäköön, vaikka kuinka olen yrittänyt esittää ettei se tuntunut miltään.

Sirius ei enää puhu Regulukselle, vaikka Regulus yrittää pyytää aina tilaisuudentullen anteeksi. Regulus oli pyytänyt meiltä muilta kelmeiltä apua, mutta ei meidänkään apu auttanut. Regulus säälitti minua. Hänellä ei ollut ketään muuta tosi ystävää kuin isoveljensä, mutta on nyt menettänyt hänetkin pikku jutun takia. En ymmärrä miksi Sirius edes on niin vihainen Regulukselle, mikä siinä nyt oli niin kamalaa?

Nyt on syyskuun puoli väli suunnilleen, ja ensi viikolla on ensimmäinen huispaus-ottelu. Ottelu on Korpinkynsi vastaan rohkelikko. Sirius ja James ovat huispausjoukkueessa, ja heidän kapteeninsa on treenauttanut koko joukkuetta hulluna. Myös Marlene on joukkueessa, joten olen yleensä vain Lilyn ja Maryn kanssa. Peterilläkin on puuhaa, meinaa Minerva perusti Tylypahkaan shakki-kerhon ja valitsi Peterin sen johtajaksi, koska Peter ei muuta teekkään kuin pelaa shakkia. Peter on nykyään aina suunnittelemassa ensi kertaa varten asioita. Minä yritin kokeilla shakkia, mutta se oli todella monimutkaista enkä tahtonut oppia mitään, joten luovutin.

Minua ärsyttää Siriuksen välttelevä käytös minua ja Regulusta kohtaan. Reguluksen vielä ymmärrän, mutta mitä minä tein väärin? Sirius muuten pussailee ja toden näköisesti myös harrastaa seksiä joka ikisen koulun tytön kanssa! Hän tekee sitä joka kerta vaan enemmän jos minä satun näkemään! Minua ärsyttää, koska se satuttaa minua. Uskoin olevani ihastunut Siriukseen, ja sain varmuuden kun sain Siriuksen taas kiinni suutelemassa itseään pitempää tyttöä intohimoisesti, ja tunsin kateutta sitä tyttöä kohtaan. Nyt voin sanoa varmasti, minä olen rakastunut Sirius Mustaan.

James Potter pov

"Miksi sinä välttelet heitä, Sirius? Etkö näe että heihin sattuu?" Kysyin Siriukselta, kun olimme aamu kolmelta yksin oleskeluhuoneessa.
"En tiedä mitä tarkoitat, Sarvihaara." Sirius vastasi tyynesti, mutta vältellen katsettani.

"Tiedät tarkalleen keistä puhun ja mitä tarkoitan. Regulus on epätoivoinen, hän on menettämässä ainoaa valonpilkettään elämässä, ja pahoin pelkään että hän aikoo tehdä itselleen jotain. Remus taas... Voi luoja Sirius, hän ei tiedä miksi edes välttelet häntä. Ja totta puhuen ei tiedä kukaan muukaan sinun lisäksesi. Hän kyselee koko ajan että mitä hän teki väärin. Hän taas vihaa itseään koska luulee satuttaneensa sinua eikä kuuntele minua tai yhtään ketään! En tiedä miksi, mutta hän ei näytä ollenkaan iloiselta kun saa sinut koko ajan kiinni pussailemassa milloin ketäkin tyttöä. Teetkö sen tahallasi Sirius? Minä haluan että olemme taas kelmit eikä vaan me kaksi. Peterillä on kiire kerhonsa kanssa, ja meillä huispauksen. Mutta meillä on silti paljon vapaata-aikaa. Miksi haluat ajaa Remuksen pois kelmeistä, Sirius? Sirius minua sattuu se että Remus on enemmän tyttöjen kanssa kuin meidän! Sirius tee jotain!"

Jos en olisi ollut niin vihainen Siriukselle, olisin todennäköisesti itkenyt. Sirius oli hiljaa, prosessoi sanojani. "En minä voi sille mitään että Remus on enemmän tyttöjen kanssa." Sirius mutisi. Olin jo kiehumis pisteessä, ja kohta menisi yli. Yritin rauhoittua mutta siitä ei ollut mitään apua.

"KOHTA ET EHKÄ VOIKKAAN JOS ET LOPETA TUOTA LAPELLISTA KÄYTÖSTÄSI HETI PAIKALLA! TAJUATKO ETTÄ AJAT KAIKKI POIS LUOTASI TUOLLA KÄYTÖKSELLÄSI? MINÄ OLIN KANSSASI TÄHÄN ASTI MUTTA EN MINÄKÄÄN ENÄÄ JAKSA ROIKKUA SEURANASI KUN PUHUT VAIN NIISTÄ HELKUTIN TYTÖISTÄSI!" Huusin tuolle. Olin niin raivoissani että minulla kesti hetki tajuta että olin noussut seisomaan.

Tuhahdin ja kävelin takaisin makuusaliin jättäen Siriuksen yksin. Vilkaisin taakseni ilman että Sirius huomaisi ja näin hänen painaneen päänsä käsiinsä ja itkevän äänettömästi. Tunsin katumusta hetken mutta se haihtui pois muistaessani miksi olin hänelle huutanut.

Lily Evans pov

Kelmien jekut olivat jääneet vähälle, luojan kiitos. Mutta en voinut olla miettimättä, miksi? He ovat vaikuttaneet etääntyvän toisistaan, eli siis Sirius on etääntynyt. Sirius on etääntynyt kaikista. Hän ei ole sanonut sanaakaan minun kuulteni sitten viime yön. Mietin, mitä silloin mahtoi tapahtua?

Luulin että kelmit olivat erottamattomat.

James Potter pov

Olimme päättäneet kelmien kesken että meidän pitäisi puhua Reguluksen kanssa. Olimme juuri nyt makuusalissamme kirjoittamassa kirjettä Regulukselle. Minä kirjoitin.

Hei Reg,

Meidän täytyy puhua, niin pian kuin vain on mahdollista. Siriuksen tila huononee.
-Kelmit

Me annoimme kirjeen Remuksen pöllölle joka vei sen Regulukselle. Menimme syömään päivällistä, muttemme nähneet Siriusta. OLin Siriuksesta huolissani, vaikka olinkin hänelle vihainen. Palasimme makuusaliin, jossa näimme Siriuksen sängyn verhot suljettuina. Ikkunalaudalla kökötti Remuksen pöllö, kirje jalassaan. Remus syöksyi ottamaan kirjeen, ja lähetti pöllönsä pöllölään.

Remus luki kirjeen ja antoi sen sitten Peterille. Peter antoi kirjeen minulle luettuaan sen.

Keittiö, ilta yhdeksältä, tänään
-Reg

Katsoimme kaikki toisiamme ja nyökkäsimme. Peter katsoi kelloa, se oli varttia vaille yhdeksän. Poltin nopeasti kirjeen sauvallani ja sieppasin näkymättömyys viittani. Lähdimme juoksuun kohti keittiötä.

Puikkelehdimme pitkin Tylypahkan käytäviä vältellen opettaija. Saavuimme keittiöön jossa jo näimmekin Reguluksen rupattelevan kotitonttujen kanssa kaakaota siemaillen. Tunsin ajatusteni tästä pojasta lämpenevän. En ollut nähnyt tätä puolta hänestä.

Regulus kääntyi katsomaan meitä. Hänen ilmeensä muuttui vakavaksi kun hän näki meidät. "Ideoita?" Hän kysyi. Istuimme myös alas ja heilutimme kieltävästi päätämme. Regulus huokaisi surumieleisesti. "Mietin, mikä oli niin kamalaa että hän lopetti puhumisen?" Remus tuumi. "Öhh. No minä saatoin raivota hänelle yhtenä yönä. Juuri silloin kun jätin hänet yksin. Olin vihainen hänelle kun hänelle kun hän vältteli teitä ja kun hän työnsi Remusta pois. Minua satutti että olit enemmän tyttöjen kanssa kuin meidän. Minua satutti että kelmeistä oli enää vain minä ja Sirius jäljellä, ja syytin siitä kaikesta Siriusta." Kerroin. Minua hävetti, kun en ollut kääntynyt lohduttamaan Siriusta sinä yönä.

He kaikki nyökyttelivät minulle, ja Peter taputti minua lohduttavasti selkään.

"Miten Sirius käyttäytyy oppitunneilla?" Regulus kysyi, siemaisten taas kaakaotaan.

"Lähinnä hän on hiljaa. Jos opettaja kysyy häneltä jotain, hän vastaa, mutta koskaan muulloin hän ei sano sanaakaan." Peter kertoi.

Regulus nyökkäsi. Kaikki olivat hetken hiljaa. Regulus laski kaakao mukinsa alas pöydälle, josta kotitonttu otti se nopeasti. Regulus alkoi täristä ja purskahti sitten itkemään. Syöksyi pöydän toiselle puolelle halaamaan poikaa tiukasti. Painoin pojan tiukasti minua vasten ja painoin hänen päänsä rintakehälleni."Shh, mikä on?" Kysyin.

Regulus yritti sopertaa jotain mutta ei saanut sanoja ulos. "Hyvä on. Hengitä. 1..2..3.. Sisään 1..2..3.. Ulos" Käskin. Jatkoin tätä ja lopulta hänen hengityksensä rauhoittui.

"Kun olimme Siriuksen kanssa pieniä, olimme todella läheisiä. Teimme kaiken yhdessä. Jos tein jotain väärin, ja äiti tai isä aikoi satuttaa minua, Sirius otti syyt niskoilleen ja kivun myös. Sitten Sirius meni Tylypahkaan ja jätti minut yksin.Hän lupasi kyllä kirjoittaa minulle, mutta en minä saanut häneltä ikinä mitään kirjeitä. Sirius tuli viimein kesäksi kotiin, mutta hän ei enää edes vilkaissut minua! Hän vain istui kaiket päivät huoneessaan kirjoittamassa kirjeitä teille. Hän ei enää auttanut minua missään. Siriuksella oli aiemmin huoneessaan kuvia meistä kahdesta milloin missäkin, mutta hän otti ne pois ja vaihtoi kuvia teistä tilalle. Sitten minäkin menin Tylypahkaan. Hattu yritti laittaa minut korpinkynteen mutta anelin sitä laittamaan minut luihiusiin, kunnes se suostui. Sirius alkoi vihaamaan minua toden teolla. Sanoi että olin "äidin lellikki" ja "pelkuri". En ole sen koomin puhunut Siriukselle."

Olimme hetken hiljaa. Painoin poikaa lähemmäs itseäni. Tunsin vihan taas kuplivan sisälläni, miten Sirius saattoi kohdella omaa pikkuveljeään näin?

Tää luku oli nyt vähän lyhyt mut kirjotan tänään viel toisen luvun tai ainaki alotan kirjotaa tänään