Antakaa anteeksi. Tää lajittelu menee aivan liian nopeesti, tiiän.

Sirius Musta pov

Istuimme kaikki neljä alas vakituisille paikoillemme, odottamaan seremonian alkamista. Puheen sorina vaimeni heti, kun ykkösluokkalaiset tulivat saliin Minervan johdolla. Minerva laittoi lapset riviin ja laski penkin ja hatun sen päälle. Lajitteluhattu aloitti sen joka vuotisen laulun.

On taas tullut aika,
uuden lukuvuoden.
Tylypahka,
on taas täyteen ahdettu.
Se turvanamme,
olkoon taas vuoden seuraavahan.
Vaan vaanii vaara velhoyhteisöä.
On sota,
emme sitä kiistämähän.
Va-

Minerva huitaisi hattua, jotta se lopettaisi tunnelman lannistamisen. Hattu rykäisi, ja jatkoi.

Neljä tupaa joihin lajitella.
Tehtäväni,
on sielujannne tutkiskella.
On vaihtoehdoista ensimmäinen nimeltään,
ROHKELIKKO!
Herra Rohkelikon perustama.
Toinen nimeltään,
KORPINKYNSI!
Rouva Korpinkynnen perustama.
Kolmas kuuluu,
LUIHUINEN!
Herra Luihuisen perustama.
Neljäs on,
PUUSKUPUH!
Rouva Puuskupuhin perustama.
Neljä perustajaa,
neljä tupaa.

Jos olet jalo ja urhoollinen,
olet vaihtoehdoista ensimmäinen.
Jos olet etevä ja viisas,
olet vaihtoehdoista toinen.
Mikäli olet kunnianhimoinen ja lahjakas,
olet kolmas.
Jos olet avulias ja ystävällinen,
luonteeltasi puhdaspulmunen,
olet vaihtoehdoista neljäs.

Lajittelu alkoi.

"ROHKELIKKO!"Me hurrasimme.

"LUIHUINEN!" Me buuasimme.

Remus Lupin pov

Ruoka oli erityisen hyvää, johtui luultavasti siitä, että täysikuu olisi ylihuomenna, ja liha maittoi. Yleensä en syö juurikaan. Mutta juuri ennen täysikuuta ruoka kyllä maittaa.

"Hyvä Kuutamo! Sinä syöt!" James hymyili. Minä mulkaisin häntä, ja viestin sillä ha ha, koska en voinut sanoa mitään kun suu oli täynnä kinkku piirakkaa. James naurahti huvittuneena samalla, kun Sirius yritti parhaansa olla tukehtumatta leipäänsä. Peter taputti häntä selkään jottei tuo kuolisi.

Huomasin katsovani Siriusta eri tavalla kun normaalisti, ja käänsinkin sitten heti katseeni alas. Mitäköhän siitäkin tulisi?

Kun sain nieltyä, päätin heittää Jamesille takaisin. Hän oli juuri ottanut suuhunsa ison palan kalaa, ja oli oiva hetki iskeä. "Hyvä Sarvihaara! Et tuijota Lilyä!" Virnistin ilkikurisesti hänelle, kun hän katsoi minua ilmeellä joka kertoi tämä ei jää tähän, ja sitten kääntyi katsomaan Lilyä, joka katsoi meitä paheksuen.

James sitten päätti vaihtaa puheen aihetta. "Evans antoi minulle ja Siriukselle molemmille kaksi viikoa!!" "Tosi epäreilua. Hänellä ei ole todisteita." Sirius yhtyi keskusteluun. "Hänhän ei ole väärässä. Te sen teitte." Sanoin. "Tottakai me sen teimme. Me olemme kelmejä, me emme odota Tylyphakaan asti, ennen kuin aloitamme! Mutta silti!" Sirius intti. Pyöräytin silmiäni, enkä vastannut mitään.

James Potter pov

Kävelimme ykkösluokkalaisten perässä, kohti Rohkelikkotornia. Remus oli edessä Evansin kanssa, johdattamassa ykkösluokkalaisia.
Minä ja Sirius puhuimme huispauksesta, kuinkas muutenkaan. Peter oli teillä tietämättömillä. Varmaan jäänyt ihastelemaan jotain muotokuvaa ja jäänyt sitten jälkeen.

Lopulta pääsimme lihavan leidin muotokuvalle ja pysähdyimme. Remus ja Evans kääntyivät meihin päin ja Evans alkoi puhua.
"Tervetuloa, uudet ja vanhat oppilaat Roheklikko-torniin. Minä vien ensiluokkalaiset tytöt omiin makuusaleihinsa, ja Remus tässä-" Remus heilautti kättään. "-vie ensiluokkalaiset pojat omiin makuusaleihinsa." Sitten Remus avasi suunsa. "Rohkelikolla täytyy sanoa tunnussana lihavalle leidille, joka vaihtuu suunilleen joka toinen viikko. Tunnussanat ilmoitetaan aina meille valvojaoppilaille, ja me sitten laitamme ne aina oleskeluhuoneen ilmoitustaululle. Nyt tunnussana on kermakalja." Remuksen lausuessa viimeisen sanan, muotokuva-aukko avautui, ja vyöryimme kaikki sisään. Evans ja Remus alkoivat viemään ympärilleen katselevia ensiluokkalaisia makuusaleihin. Loput menivät kuka minnekkin. Minä ja Sirius menimme kelmien makuusaliin odottamaan Peteriä ja Remusta.

Ehdimme astua juuri sisään, kun läähättävä Peter syöksyi sisään takanamme. "Te-et-te-odo-ta-neet-minua,-vai-kka-huu-sin-peräänne." Peter onnistui sanomaan samalla kun yritti tasata hengitystään. "Anteeksi, Pete. Emme kuulleet sinua." Sirius pahoitteli. "Huomaan." Peter tuhahti.

Menin sängylleni, jonka jalkopäädyssä minua odotti matka-arkkuni. Avasin arkun, ja katsoin sen siistiä sisältöä. Otin siepin vaatepinkan päältä ja päästin sen vapaaksi. Otin sen sitten taas kiinni. Vapaaksi, kiinni. Ja niin se jatkui. Siriuskin avasi arkkunsa ja kaivoi sieltä levysoittimen ja levyjä.

Vilkaisin hänen arkkuunsa ja kuten arvasin, se oli sotkussa. "Sirius. Sinun pitäisi siivota edes joskus." Murahdin, ja otin siepin taas kiinni. Sirius mulkaisi minua, otti sauvansa sängyltään (mihin hän oli sen aiemmin heittänyt) ja lausui loitsun heilauttaen sauvaansa. Siriuksen arkun sisältö nousi ilmaan ja alkoi järjestyä, mutta putosi sitten keskelle lattiaa isoksi kasaksi. Hänen vaateensa olivat musteessa ja pergamentit miten sattui. "Sirius!" "Anteeksi vaan James. Saanko muuten käyttää sinun mustettasi kunnes saan uuden?" "Tottakai."

Silloin Remus tuli sisään. Remus sulki oven takanaan ja purskahti heti nauramaan kaksin kerroin. Onneksi taittui kaksinkerroin, koska päästin vahingossa siepin karkuun, koska yhtäkkiä oli niin paljon meteliä, ja se oli syöksynyt päin ovea. "Tulejo sieppi." Murahdin heilauttaen sauvaani, ja sieppi syöksyi kouraani.

Sirius heilautti sauvaansa taas, ja muste katosi vaatteista. "Mikä on noin hauskaa, Remus?" Kysyin. Remus nauroi hetken ja kun hän oli rauhoittunut, hän kertoi. "Olin saanut juuri kaikki neljä poikaa ylös, mikä ei ollut maailman helpoin asia koska he kaikki halusivat jäädä katsomaan oleskeluhuonetta, kun yksi pojista, hänen nimensä taisi olla Charles, päätti kokeilla sauvaansa. Hän heilautti sitä, näyttääkseen varmaan miten hyvä hän oli, mutta-" Remus purskahti taas nauruuna ja jouduimme odottamaan että hän rauhoittui. "Mutta hän taikoikin vaatteensa kadoksiin. Enkä minä edes voinut auttaa häntä, koska en tiennyt mihin hänen vaatteensa olivat joutuneet. Siinä sitten minä, ja kolme muuta tuijotimme häntä, kun hänellä oli sauva ojossa, alastomana ja silmät supussa, koska hän oli sulkenut ne keskittyäkseen." Purskahdimme kaikki nauruun, josta ei ollut tulla loppua.

Lily Evans pov

Olin kävelemässä kohti pöllölää, kaksi kirjettä kourassani. Linna oli hiljainen, koska kaikki olivat makuusaleissaan. Ulkonaliikkumis-kieltoon oli tunti, joten ehtisin helposti käymään pöllölässä. Astuin ulkoilmaan linnan ovista ja jäin siihen hetkeksi nauttimaan syysillasta. Sitten päätin jatkaa matkaa.

Kävelin pöllölän ovesta sisään, ja päädyin huoneeseen, joka oli korkea, maa täynnä linnun jätöksiä ja seinät täynnä puomeja, joilla istui lukuisittain pöllöjä. Huoneessa oli yksi suuri ikkuna ilman lasia. Tähyilin ylös pöllöihin ja valitsin sopivan. Viitoin sen tulemaan alas ja se laskeutui ojennetulle käsivarrelleni. Sidoin sen jalkaan Mustille menevän kirjeen ja kerroin mihin sen pitäisi lentää. Sitten vain päästin sen matkaan.

Käännyin taas tähyilemään ylös pöölöihin, ja valitsin taas sopivan. Viitoin sen laskeutumaan, ja se laskeutui ojennetulle käsivarrelleni. Sidoin sen jalkaan kirjeen, jonka oli määrä mennä Pottereille ja päästin sen matkaan kerrottuani määränpään. Jäin tähyilemään pöllöjen perään, kunnes ne olivat enää vain pisteitä taivaalla.

Kävelin ulos pöllölästä ja olin menossa kohti linnan ovia kunnes huomasin tutun hahmon järven reunalla. Pysähdyin, ja jäin katselemaan, kuinka hahmo syötti jättimustekalaa suklaakekseillä. Hymy nousi pakostikkin huulilleni. Lähdin kävelemään hahmon luo ja seisahduin tämän viereen.

Hahmo kääntyi katsomaan minua, lievästi sanoen yllättyneenä. Kun hän näki minut, hän alkoi hymyilemään ja kääntyi taas syöttämään mustekalaa. "Hei, Lily! Outoa nähdä sinut täällä tähän aikaan." Tervehti Alice Fortescure. "Samat sanat." Vastasin.

Nopee kommentti, eli Alice on siis Nevillen äiti. Etin netistä keskustelun siitä että mikä Alicen tyttönimi on, mutta siitä ei oltu 100% varmoja, nii valkkasin vaa yhen mitä oltiin ehotettu. Ku sitä ei koskaan kirjoissa kerrottu.

Seisoimme siinä hetken hiljaisuudessa kun sitten avasin suuni. "Meidän pitäisi varmaan mennä takaisin." Alice heitti viimeisen keksin jättimustekalalle, ja kääntyi sitten minuun. "Niin varmaan pitäisi." Lähdimme siis kävelemään kohti linnan ovia ja makuusalia.

Peter Piskuilan pov

Aamulla

Nousin ylös sängystä pukemaan vaateita ylleni. Olin aamuvirkku ja meistä neljästä aina ensimmäisenä hereillä. James oli toisena, Sirius kolmantena ja Remus neljäntenä. Vaihdoin ylleni koulukaavun, ja siirryin vessaan siistimään hiuksiani.

Tulin ulos vessasta ja huomasin Jamesin heränneen. Hänellä oli myös yllään koulukaapu ja hän asetteli silmälasejaan paikalleen. "Hei, James." Sanoin hymyillen pirteästi. James nosti katseensa minuun, ja hymyili takaisin. "Hei."

Sirius ja Remus heräsivät pian ja lähdimme yhdessä suureen saliin aamiaiselle.

"Milloinkohan saamme lukujärjestykset?" Sirius pohti ja otti haukun croissantistaan. "Kai tänään. Nyt tosin on vasta sunnuntai ja varsinainen koulu alkaa huomenna, niin ehkä vasta huomenna?" James yhtyi keskusteluun. Remus mussutti puuroaan eikä sanonut mitään. Minäkin päätin olla osallistumatta keskusteluun ja otin uuden haukun omenastani.

Ei mennyt kauaakaan kun pöllöt saapuivat. Minä ja Remus saimme ne tavalliset kirjeet kotoa jonka viesti oli 'Miten matka sujui? Oletko elossa? Oletko tehnyt tyhmyyksiä?', kun taas James sai räyhääjän. Sirius ei saanut mitään. Muutama rohkelikko oli kääntynyt katsomaan. James avasi räyhääjän.

JAMES POTTER!!! ME SAIMME KIRJEEN JOSSA KERROTTIIN ETTÄ SINÄ RÄJÄYTIT SONTAPOMMEJA JUNASSA!!! EMMEKÖ ME NIMENOMAAN SANONEET ETTÄ ODOTA EDES TYLYPAHKAAN ASTI ENNEN KUIN ALOITAT HÖLMÖILYN!!! EMME EHKÄ OLE YLLÄTTYNEITÄ, MUTTA PETTYNEITÄ KYLLÄ OLEMME!!!

James hymyili. Hän oli arvannut kirjeen sisällön jo aikoja sitten. Sitten kuitenkin Rohkelikon pöydässä alkoi toinenkin räyhääjä huutaa. Ja kaikki kääntyivät katsomaan.

LILY EVANS!!! SIRIUS EI OLE ENÄÄ POIKANI JA OLISI HYVÄ, JOS ET LÄHETTELISI KOKO AJAN KIRJEITÄ HÄNEN TEKEMISISTÄÄN!!! SIRIUS POTKITTIIN KOTOA JA EDELLINEN KESÄ OLI HÄNEN VIIMEISENSÄ KOTONA!!! KIITOS YSTÄVÄLLISYYDESTÄNNE KUN SULJETTE HYÖDYTTÖMÄN SUUNNE!!!!

Terveisin: Rouva Musta

Tuli hiljaista. Kaikki tuijotivat joko Lilyä tai Siriusta. Sirius näytti siltä että ei halunnut kysymyksiä ja Lily taas näytti todella järkyttyneeltä.

Lily syöksyi ulos salista kaverinsa tiukasti perässään, kun taas James aloitti kysymys tulvan.

"Milloin sinut potkittiin pois? Mikset kertonut? Mistä lähtien emme ole kertoneet toisillemme kaikkea? Mitä ajattelet? Halu-" "JAMES OLE JO VAITI!!! Puhutaan myöhemmin. En halua koko koulun tietävän kaikkia yksityiskohtia."

Pian sali taas täyttyi puheen sorinalla. Tälläiset asiat menevät yleensä nopeasti ohi. Ketään ei yllätä se, että James oli mukana räjäyttämässä sontapommeja junassa, eikä ketään yllätä (surullista kyllä), että Sirius on potkittu ulos. Me kelmit kuitenkin jatkoimme syömistä hiljaisuudessa, eikä kukaan meistä putkahtanut sanaakaan ennen kuin olimme päätyneet takaisin makuusaliimme.

Lily Evans pov

Olin erittäin järkyttynyt. Minulle raivottiin siitä että toteutin tehtäväni? Se oli todella epäoikeuden mukaista. Että minä vihaan sitä Mustaa. Jos hän ei olisi räjäytellyt niitä sontapommeja junassa, minun ei olisi tarvinnut lähettää kirjettä, ja kaikki olisi hyvin.

Marlene, Mary, Alice ja Dorcas yrittivät lohduttaa minua. Lopulta rauhoituin ja palasimme syömään. Huomasin kuitenkin kelmien häipyneen.

James Potter pov

"Selitä." Oli ainoa mitä sanoin Siriukselle kun pääsimme makuusaliin. Sirius huokaisi ja aloitti tarinansa.

"Sain itse tietää vasta kun olimme päässeet laiturille. Rakas äiti muori ilmoitti, että jos yrittäisin palata, hän kiduttaisi minua niin kauan, että tulisin hulluksi ja sitten tappaisi. En ahlunnut latistaa tunnelmaa, joten ajattelin, että mainitsisin ehkä lukuvuoden lopulla, kun tarvitsisin majoituspaikan, jos en olisi siihen asti löytänyt. Elä nyt keskeytä James. Meidän ei tarvitse olla koko ajan rehellisiä toisillemme. Se ei ole mikään laki, James. Ajattelen, että hyvä vain, koska en enää kestäisi muutenkaan sitä taloa." Sirius lopetti puhumisen.

Leukani uhkasi loksahtaa auki, mutta pidin sen kurissa. Remus oli ensimmäinen joka teki mitään. Hän syöksyi halaamaan Siriusta niin että he molemmat kaatuivat Siriuksen sängylle päällekkäin. Molemmat punastuivat mutteivät irrottautuneet. Lopulta minä tein siitä lopun. "Saisinko minäkin halata häntä, vai onko sinulla herkkä hetki?" Remus irrottautui heti ja nousi ylös. Hän sitten käveli omalle sängylleen posket punaisina. Virnistin ja halasin Siriusta.

"Sinä asut tästä lähin meillä." Päätin irrottautuessamme. "Selvä, sir" Sirius hymyili. Löin häntä leikkisästi kylkeen ja menin kirjoittamaan kirjettä vanhemmilleni. Se näytti tältä:

Hei äiti ja isä.

Ensinnäkin, kiitos kysymästä, olen hengissä. Toiseksi, olen iloinen ettette yllättyneet laisinkaan teoistani koska jos olisitte, en olisi voinut uskoa teitä vanhemmikseni. Kolmanneksi, Sirius asuu tästä lähin meillä, ja se on päätetty.

Hei, hei!

James

Laitoin kirjeen kirjekuoreen ja menin viemään sen pöllölään. Paluumatkalla, käytävällä näin Evanssin. Suoritin tavanomaisen 'lähdetkö ulos kanssani?' ja palasin sitten makuusaliin.

Kun astuin sisään Sirius juuri kysyi Remukselta "Eikö sinun pitäisi olla partioimassa?" johon Remus vastasi "Ei. Tänään on jotain korpinkynsiä. Minä ja Lily partioimme keskiviikkoisin."

[sanat 1817]

En nyt sit lupaa mitään tän julkaisu tahdista. Mutta saa nyt nähä.