Jee kymmenes luku :)) Hei kertokaa mulle mitä TE haluaisitte tässä kirjassa lukea? Ku mul oli tänki luvun kaa vaikeuksia keksiä, että mitä tähän kirjotan. Istuin vaa tuolilla, pää leväten mun kirjotusvihon päällä johon siis oon alkanu suunnitteleen näitä lukuja.

Oon jotenki panostanu tähän nyt aika paljon, ja edellistäkin lukua kehuttiin, vaikka vain täytin sitä ikään kuin kunnes olin sitä mieltä että sanoja on kiitettävästi, vaikkei niitä ollutkaan niin paljon mitä jota luvussa tavoittelen, eli 2000.

Mutta nyt näistä alkupölinöistä vaan tarinaan. Tääki tuli toisaalta lyhyeks mut oisin halunnu tehä lisää wolfstar fluffia mutten vaa keksiny miten ja mul oli tää todella pitkään vaa semmosenaan, joten päätin sitten julkaista tän vaikka tää oli huomattavasti lyhyempi ku olisin toivonu

Sirius Musta pov

Heräsin tuntien jonkun kädet ympärilläni. Avasin silmäni ja katsoin kuka minua piteli. Minua piteli Remus. Hänen kasvonsa olivat erittäin suloiset, kun hän nukkui. Hänellä oli pari hiussuortuvaa kasvoillaan, jotka kurkotin pyyhkäisemään pois. Aloin pohtimaan miten olin päätynyt tähän ihanaan tilanteeseen. Mielessäni välähti todennäköisesti-muisto viime illalta. Taisin olla aika humalassa kun en muistanut kunnolla viime illan tapahtumia.

Remus piteli minua käsivarsillaan, kuin olisin hento ruusu joka voisi särkyä minä hetkenä hyvänsä. Hän piteli minua kuin kaatuisin ja loukkaisin itseni (joka olisi ollut erittäin todennäköistä), jos hän päästäisi irti. Hän piteli minua kuin pahaa ei olisi olemassa hänenkään syleilynsä sisällä vaan hän olisi suojakilpeni maailmaa vastaan.

En voinut enää pidätellä, minun täytyi saada se sanotuksi. "Minä rakastan sinua, Kuutamo. Niin kuin TOSI paljon. Voisitko sinä suudella minua?" Kysyin. Halusin niin kovin tietää miltä hänen huulensa tuntuisivat vasten omiani. Halusin tietää olinko vain kuvitellut kaiken. Minusta tuntui kuin olisin unessa, koska eihän voinut olla mahdollista, että näin julmassa maailmassa oli olemassa tälläistä onnellista autuutta.

Tunsin Remuksen ruumiin jähmettyvän. "Minäkin rakastan sinua todella paljon, Anturajalka. Mutta sinä olet humalassa ja en halua, että joudut katumaan mitään mitä olet tehnyt humalassa, ja-" Remus sopersi. Minua ärsytti, kuinka hän luuli että tulisin katumaan tätä mikä oli aivan senttimetrien päässä. Jos nyt vain olisimme vähän nojautuneet eteenpäin, huulemme olisivat voineet koskettaa. Olisin vähintäänkin tuntenut hänen hengityksensä ihollani.

"Ihan vitun sama" sanoin ja lakaisin hänen puheensa maton alle, jonka päällä seisoimme minä ja Remus. Nojauduin lähemmäs nopeasti, kun vahvatahtoni oli vienyt voiton kärsivällisyydeltä. Huulemme koskettivat ja tunsin kuin olisin saanut aimo annoksen huumeita. Huulemme sopivat täydellisesti yhteen, enkä olisi keksinyt mitään muuta mitä olisin halunnut tuntea tuona hetkenä enemmän.

Liikutimme huuliamme yhdessä, välitimme toisillemme siten nautinnon tunteita. Olisin halunnut sen kestävän ikuisesti, mutta Remus vetäytyi pois. Hän hymyili minulle rakastavasti, joka sai minut haluamaan häntä vain enemmän. Yritin saada lisää suudelmia, jolle hän vain nauroi.

Hän asetti minut sängylleen hellemmin kuin jos olisin ollut minä hetkenä hyvänsä särkyvä vaasi. Nukahdin melkein heti, kun tunsin hänen voimakkaat kätensä ympärilläni.

Hymyilin muistolle. Olin ollut vaihteeksi oikeassa jostakin, vaikka olinkin ollut humalassa: minä en katunut mitä tein Remuksen kanssa.

Nousin hitaasti ylös, varoen olla herättämästä Remusta. Menin oman sänkyni luokse ja otin hiuslenksun, jolla sidoin hiukseni kiinni. Tunsin yhtäkkiä kovaa tarvetta oksentaa, joten juoksin vessaan ja kumarruin vessanpöntön ylle. Oksensin kaiken alkoholin ulos, ja kun sitä ei enää tullut itsestään, tungin sormen kurkkuuni, joka laukaisi oksennus reaktion ja oksensin lisää.

Pyyhin suuni vessapaperilla ja heitin senkin pönttöön. Vedin vessan ja siirryin lavuaarin eteen. Käynnistin hanan ja join siitä vähän vettä puhdistaakseni oksennuksen maun suustani.

Kun poistuin vessasta, huomasin että Remus oli jo herännyt ja istui sängyllään. Hymyilin nähdessäni hänet, koska se toi mieleeni edellis illan. "Hyvää huomenta Remus! Miten nukuit?" Kysyin. Onnekseni oli lauantai, niin että sain olla krapulassa kaikesssa rauhassa. "Hyvää huomenta sinullekkin! Nukuin oikein hyvin, kiitos kysymästä. Entäs itselläsi, miten nukuit?" Hän kysyi.

"Nukuin hyvin, kiitos" sanoin. Hymyilin hänelle säkenöivästi, en voinut olla hymyilemättä vaikka olisin halunnutkin, koska hän sai hymyn nousemaan kasvoilleni. Otin paitani pois mikä minulla oli jäänyt päälle ja heitin sen maahan sänkyni viereen. Tunsin Remuksen tuijotuksen selässäni. Käännyin virnistäen ympäri ja kohtasin hänen katseensa. "Pidät siitä mitä näet, mhm?" Kysyin.

Remuksen katse kulki lihasteni päällä, joka sai minut vain virnistelemään enemmän. Remus punastui, mutta hänen kasvoillaan pysyi kuitenkin vasta heränneen hento hymy. "Erittäin" hän sanoi, "et varmaankaan muista, mutta viime iltana olit aika humalassa, ja minä raahasin sinut tänne, jolloin sanoit ja teit asioita, joita saatat alkaa-"

"Minä muistan sen Remus, enkä kadu" sanoin, hymyillen hänelle rakastavasti. Remus katsoi minuun ja hymyili kirkkaasti. "Mitä me sitten olemme?" Remus kysyi. Otin uuden paidan pohtiessani. "Mitä sinä haluaisit meidän olevan?" Esitin vastakysymyksen. Päätin pitää housut, jotka minulla oli ylläni jo valmiiksi ja siirtyä hiuksiin. Remus mietti sillä välin kun avasin ponnarini ja otin hiusharjan, jolla aloin harjaamaan hiuksiani.

"Poikaystäviä?" Remus ehdotti ujosti. Hymyilin hänelle, hän osaa olla niin herttainen. "Käy minulle" sanoin. Hymyilimme toisillemme ja vain katselimme toisiamme, kunnes kuulimme Jamesin ja Peterin heräilevän. Harjasin hiukseni loppuun ja laitoin ponnarin takaisin. Katselin salavihkaa kun Remus vaihtoi vaatteet ja ajattelin hymyillen kuinka voisin kutsua häntä nyt poikaystäväkseni.

James oli virkeä kuin peipponen, eikä Peterkään osoittanut mitään krapulan merkkejä, joka sai suuni loksahtamaan auki. Osoitin heitä hiusharjalla syyttvästi, jolle he kurtistivat ihmettelevästi kulmiaan. "Olenko AINOA kelmi, joka joi itsensä känniin eilen? Missä teidän bile puolet ovat?" Kysyin. James naurahti minulle, kun Peter taas pyöräytti silmiään ja vaihtoi vaateensa.

"Joo taidat olla, kaikilla meillä kun ei ole alkoholiaddiktiota" James sanoi. Lähdin juoksemaan häntä päin, mutta tunsin jonkun ottavan minua melkein heti kiinni harteista ja pitävän minut tiukasti paikoillaan. Katsoin ylös ja näin huvittuneen Remuksen. Minusta näytti siltä kuin hänen päänsä olisi metrin päässä vaikka se taisikin olla vain muutaman kymmenen senttiä.

Tuhahdin ja käänsin pääni taas Jamesiin päin. "Varo vain Potter! Peto voi hyökätä minkä tahansa kulman takaa!" Uhkasin. "Joo sori kamu. Rauhoittuisit nyt vähän niin päästään lähtemään aamiaiselle" James sanoi. "Ensinnäkin, olen täysin rauhallinen. Toiseksi, saat tämän kerran anteeksi, mutta varo silti" sanoin. James nyökkäsi. Remus päästi irti ja lähdimme yhdessä kävelemään aamiaiselle.

Aamiaisen jälkeen James meni huispausharjoituksiin ja Peter meni hoitamaan jotain jälki-istuntoa, koska oli unohtanut tehdä läksyt moneen otteeseen. Siispä minä ja Remus jäimme kahden. Olimme juuri saapuneet makuusaliin ja katsoimme toisiamme. Hymyilin hänelle, hän hymyili takaisin.

Kävelin sängylleni ja hyppäsin sen päälle selälleni. "No, prinssi Uljas, mitäs tehdään?" Kysyin. "Prinssi Uljas? Mistäs tuo tuli?" Remus kysyi ja tuli luokseni, istuen sängylleni nojaten seinään. Hän veti minut lähemmäs itseään ja laittoi minut jalkojensa väliin jotta olisin mahdollisimman lähellä häntä. Hän kietoi toisen kätensä ympärilleni ja toisen silittämään hiuksiani.

"En minä tiedä, se vain tuli mieleen" sanoin, nauttien Remuksen läheisyydestä. "Mhm, no mitä sinä haluaisit tehdä?" Remus kuiskasi korvaani. Hänen äänensä lähetti väreitä ympäri kehoani, joka sai minut hymyilemään. "Olla vaan tässä" mutisin.

"Ollaan sitten vain tässä" Remus sanoi. Niin me myös teimme.

"Remus", sanoin hetken päästä "kerrommeko me meistä kellekkään?" Oli ihanaa kutsua Remusta ja minua meinä. "Minua ei haittaa vaikka kertoisimmekin, mutta eivätkö vanhempasi suuttuisi siitä?" Remus kysyi. "Minua ei kiinnosta heidän mielipiteensä" sanoin tuhahtaen. Remus otti minua leuasta kiinni ja nosti sitä niin, että katsoin häntä.

"Sirius, kun kyse ei nyt vain ole siitä, että pidätkö sinä heistä vai et ja välitätkö heidän mielipiteistään vai et. Minä välitän. He voisivat satuttaa sinua! Sinä ET SAA antaa heidän tietää, ymmärätkö? He saattaisivat lukita sinuty siihen rotan luukkuun loppu iäksesi ja pakottaa sinut tekemään kauheita asioita. Sirius sinä tiedät, että he tietävät kirouksia joista ministeriö ei ole kuullutkaan. Enkä minä tiedä mitä tekisin ilman sinua, ja- ja- ja..."

Remus alkoi nyyhkimään. Syöksyin heti halaamaan häntä tiukasti. Tunsin katumuksen piikin sydämmessäni. "Anteeksi Remus! Ei minun käy mitenkään, minä lupaan. Minä olen aina sinun luonasi, loppuun asti. Minä lupaan. Hei entä jos en enää menisikään sinne? Voisin muuttaa Jamesille!" sanoin.

"Mutta eivätkö he tulisi perääsi?" Remus kysyi. "Eivät välttämättä, mutta suunnitelmaa täytyy vielä hioa, ja siitä pitää kertoa Jamesille ja hänen perheelleen. Haluaisin myös Reguluksen mukaan, en halua jättää häntä sinne" sanoin. Remus nyökkäsi. "Ymmärän sen Sirius ja tuo kuulostaa hyvältä suunnitelmalta, tehdään niin" Remus sanoi.

Hymyilin onnellisena. "Kiitos Kuutamo!" Sanoin. "Oleppa hyvä vaan" Remus sanoi. Otimme mukavamman asennon ja vain olimme siinä keskenämme. Olimme onnellinen pariskunta.

[1312 sanaa]