Amelia juoksi kunnes saapui linnan aukiolle. Juokseminen oli tarpeeksi uuvuttavaa hänelle. Hyvä että hän edes pystyi juoksemaan bussipysäkille silloin kun bussi oli tulossa.

Ihmiset kävelivät eri suuntiin, mutta Amelia ei pystynyt löytämään kyseistä naista. Minne hän meni? Eihän Amelia edes tiedä minne päin nainen oli menossa? Amelia päätti antaa asian olla. Jos kyseessä oli varas, niin viranomaiset hoitavat homman. Amelia oli aikeissa mennä takaisin, mutta muisti että sanoi hakevansa juotavaa, joten hän etsi lähimmän ruokakärryn, jossa tarjottiin myös juotavaa.

Amelia otti lompakkonsa takin taskustaan, kunnes pysähtyi paikoilleen. Lompakkossaan oli kiinnitetty kaksi avaimenperää. Ne kaksi avaimenperää olivat hänen kahdesta suosikki Disney elokuvasta. Katsellessaan niitä hän tuli surulliseksi ennen kääntyi katsomman linnaa. Kaikki on muuttunut siitä lähtien kun hän oli pieni, eikä hän tajunnut sitä kun vasta nyt.

Yhtäkkiä Amelia alkoi kuulla huutoa. Eikä se ollut mitä tahansa huutoa, vaan pelon kirkaisuja. Hän meni katsomaan mistä oli kyse ja näki ihmisten juoksevan pakoon Main Streetiltä. Tapahtuiko jokin terrori-isku? Mutta kuka nyt tänne tekisi mitään sellaista?

Pian Amelia huomasi syyn. Ei se johdu mistään ihmisryhmästä, vaan jostain täysin muusta. Main Streetiltä tuli joukko mustia olentoja. Ne olivat yhtä isoja kuin hevoset, mutta ne ei näyttäneet hevosilta, saati miltään muulta mikä kävelee neljällä jalalla. Niillä ei ollut korvia eikä häntää. Niillä oli keltaiset silmät ja ne käyttäytyivät kuin villiintynyt eläinlauma, jotka juoksivat, tallaten kaiken mikä oli heidän tiellä. Lähestyessään linnan aukiota ne alkoivat jakautua eri puolille puistoa, pelotellen lisää ihmisiä.

Amelialle ei tehnyt mieli panikoitua kuten muut, mutta ei hän halunnut jäädä kummallisten otusten tallattavaksi ja juoksi sillalle päin.

"Suojaudu!"

Taas se sama ääni. Amelia yritti katsoa kuka varoitti häntä, mutta ketään ei vieläkään näkynyt. Juuri silloin yksi mustista olennoista laukkasi häntä päin. Amelialla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hypätä sillasta jokeen. Tiputtuaan veteen Amelia ui pinnalle ja katsoi mitä oli tapahtumassa. Hän yhä pystyi kuulemaan ihmisten kirkuvan ja niiden olentojen laukkaavan ympäri puistoa. Christine! Hänen pitää löytää Christine. Amelia alkoi uida Liberty Squarille etsiäkseen Christinen, mutta juuri silloin hän huomasi, että taivas alkoi tummeta. Alkoiko sataa? Ei, nuo eivät näyttäneet sade-pilviltä eikä liioin myrsky-pilviltä. Taivas suorastaan tummeni aivan jostain muusta syystä.

Juuri silloin jokin tarttui häntä jalasta ja veti hänet veden alle. Yllättyneenä Amelia taisteli vastaan kunnes se jokin, tai joku tarttui hänen ruumiinsa ympäri ja alkoi viedä häntä jonnekin. Koska Amelia ei saanut vedettyä tarpeeksi happea, hän menetti tajunsa vähän pian sen jälkeen yrittäen pidättää henkeään.

_____♡🖤♡_____

Sillä välin koko Magic Kingdom Puisto täyttyi pimeydestä, ajaen kaikki ihmiset pois. Loukkaantuneet vietiin heti ensiapuun, vartijat menivät katsomaan mistä oli kyse, mutta ennen kuin he pystyivät astumaan sisään, aika pysähtyi todellisuudessa ja Puisto jäi pimeyteen.

Puiston sisällä mustat olennot alkoivat rauhoittua ja osa heistä muutti muotoaan ja alkoivat kävellä kahdella jalalla kun taas osa vielä käveli neljällä. Sitten kaikki olennot alkoivat aistia jonkun tulevan ja katsoivat kuka se oli. Aukiolle saapui joku mustaan kaapuun pukeutunut henkilö. Oli vaikea nähdä oliko kyseinen henkilö mies vain nainen, saati oliko hän ihminen ollenkaan. Kaikki mustat olennot osoittivat alamaisuutta ja kumarsivat hänelle odottaen seuraavia käskyjä. Mustaan Kaapuun pukeutunut henkilö pysähtyi Disney Linnan eteen, katsoen kun pimeä taivas muutti linnan synkäksi ja pelottavaksi ilman mitään valoja.

"Tämä meni hyvin kuin odotin." mustakaapuinen henkilö sanoi. "Silver!" hän kutsui ja takanaan ilmestyi harmaa susi poninhäntä tukalla ja mustissa soturi vaatteissa. "Etsi täältä meille liittolaisia ja tuo heidät linnaan. Ja jos löydät "niitä", tiedät mitä tehdä."

"Kyllä, mestari." sanoi Silver susi ennen kuin katosi.

_____♡🖤♡_____

Amelia alkoi pikkuhiljaa herätä. Viimeiset muistikuvat alkavat palautua hänen mieleensä. Joku veti hänet veden alle ja vei hänet jonnekin.

"Miten on mahdollista että hän on täällä?" vieras ääni sanoi. Miksi se kuulostaa niin tutulta?

"Hän oli vedessä, ennen kuin pimeys saartoi meidät. En voinut jättää häntä sinne yksin." toinen ääni sanoi, joka kuulosti naiselta. Amelia alkoi pikkuhiljaa avata silmiään. Paikka missä hän nyt oli näytti olevan vedenalainen luola, joka toimi ilmataskuna. Hän nyt lepäsi kivisellä maalla, kun taas toisella puolella luolaa joku oli vedessä. Joku jolla on punainen tukka.

Juuri silloin kyseinen henkilö kääntyi ja huomasi, että Amelia oli herännyt. Amelian yllätykseksi, henkilö oli itse pieni merenneito Ariel.

"Oih, olet hereillä?" Ariel sanoi ja ui Amelian luokse. "Oletko kunnossa? Kun toin sinut tänne olit jo menettänyt tajunnan."

"Ei ihme. Hän on ihminen. Hän olisi voinut hukkua." toinen ääni sanoi ja tuli lähemmäksi, jolloin Amelialle kävi ilmi että se oli punainen rapu, Sebastian. Amelia oli nyt jo vielä paljon ihmeissään.

"Mutta miten...? Kuinka...?" Amelia yritti kysyä.

"Okei, salli minun selittää,..." Sebastian sanoi ja kipitti Amelian luokse. "Te 'Oikeat ihmiset' olette tottuneet nähdä meidät ihmisinä, jotka pukeutuvat pukuihin ja tervehtivät kaikkia, etenkin lapsia. Mutta tällä ulottuvuudessa me olemme aitoja."

"Ulottuvuudessa? Onko tämä niin kuin toinen todellisuus tai jotain?" Amelia kysyin pelästyneenä.

"Ei nyt ihan." Ariel sanoi. "Meillä on kyllä omat maailmamme, mutta täällä me kokoonnumme yhteen katsomaan kuinka te tulette nauttimaan meidän..."

"Disney taiasta?" Amelia vastasi epäröiden.

"No, jos sillä tarkoitat, että lapset hymyilevät ja uskovat unelmiin, niin kyllä." Sebastian sanoi.

"Mutta mitä tapahtui?" Amelia kysyi.

"Se oli se nainen." kuului taas se sama ääni, joka oli varoittanut Ameliaa salaperäisestä naisesta, mutta tällä kertaa se kuului läheltä. Oikeastaan aika läheltä. Amelian housun taskusta, oikeastaan.

Joku tai jokin alkoi kipua ulos taskusta mikä pelästytti Amelian kunnolla. Hänen taskusta tuli ulos hiiri. Ei, kaksi hiirtä. Ja niillä oli vaatteet yllä. Amelia yritti pidättää huutamista. Hän ei tavallisesti huutanut jos hän näki hiiren. Ehkä pelästyi pikkusen mutta ei koskaan huutanut. Mutta tämä oli aivan toinen tarina, varsinkin kun jokin puhuva elävä olento tulee ulos taskustasi.

Yksi hiiristä oli hieman suurempi kuin toinen. Oikeastaan siksi, että hän oli myös vanhempi kuin toinen. Hän oli melko pyöreä ja yllään laventeli takki, sopivat housut, punainen liivi ja sininen rusetti. Toinen hiiri oli pienempi ja vaatteiden perusteella voisi sanoa pieni tyttö-hiiri. Hänellä on punainen rusetti ja vaaleansininen mekko.

"Näittekö hänet?" Ariel kysyi heiltä.

"Näimme. Hän meni niin nopeasti, että emme voineet pysyä perässä." Tyttö Hiiri sanoi.

"Ja te pyysitte häntä menemään hänen peräänsä?" Sebastian kysyi ja osoitti Ameliaa, joka oli vielä järkyttynyt kahdesta hiirestä sylissään.

"Et näytä hyvältä. Onko jotain vialla?" Vanhempi hiiri kysyi, kun hän näki Amelian kalpeat kasvot ja käveli hänen kädelleen ja yritti kokeilla pulssia pienillä sormillaan. Amelia vähän pelästyi, kun hän tunsi pienen käden "Älä huoli, olen lääkäri."

"Lääkäri?" Amelia kysyi. Hän ei ollut aivan varma, mutta tämä hiiri alkaa tuntua niin tutulta.

"Kirurgi oikeastaan." Vanhempi hiiri huomautti. Kirurgi? Voinko olla ... "Voi, unohdin esitellä itseni. Nimeni on Dr. David Q ..."

"Dawson?" Amelia pysäytti lauseen ja tuijotti vanhempaa hiirtä.

"Ai, tunnetko minut?" Dawson kysyi.

"Tunnenko? 'Basil Hiiri Mestarietsivä' on yksi minun suosikki Disney elokuvista." Amelia sanoi. Sitten hän katsoi pikkutyttö hiirtä. "Ja sitten sinä olet ..."

"Olivia Leikinheimo." Tytön hiiri vastasi hymyillen. Amelia ei enää pelännyt hiiriä vaan hymyili heille.

"Olen Amelia." Hän sanoi heille

Sitten yhtäkkiä kuului jotain. Aivan kuin joku kulkisi heidän yläpuolella. Kuului myös jotain muuta, mutta vähän heikosti. Se kuulosti selvästi kuin joku puhuisi.

"Tarkistakaa koko alue. Valmistelkaa se vesi arkku. Meidän täytyy löytää prinsessa, jotta voimme kaapata kaikki muut. Kuningas saa harkita kahdesti, jos hän yrittää käyttää valtikkaa."

"Entä prinssi?"

"Olen valmistautunut hänen tuloonsa. Menkää nyt!"

"Kyllä, mestari Greed."

Kaikki neljä hahmoa pelästyivät, kun he kuulivat tämän.

"Prinsessa? Tarkoittavatko he sinua?" Amelia kysyi Arielilta.

"Jos he saavat hänet, meidän tarinamme on mennyttä", Sebastian sanoi ja alkoi kävellä miettien edestakaisin, mitä tehdä.

"Vain jos he saavat meidät kaikki." Ariel tarkensi.

"Kaikki? Mistä on kyse?"

"Meillä ei ole aikaa selittää. Meidän täytyy päästä pois täältä." Ariel sanoi ja veti Amelian veteen pitäen hänen päänsä pinnalla.

"Mitä ... HEI!" Amelia yritti sanoa ennen kuin hän päätyi takaisin veteen. Dawson ja Olivia hyppäsivät Amelia päähän ja yrittivät pysyä hänen päänsä päällä, etteivät kastu ja huku. "Miten voimme paeta täältä?"

"Tämä vesi johtaa suoraan ulos luolasta."

"Mutta mitä jos he odottavat meitä siellä?" Amelia kysyi.

"He etsivät minua, mutta sinulla on mahdollisuus päästä pois." Ariel sanoi: "Ota Sebastian."

"Ei, kieltäydyn jättämästä sinua, prinsessa" Sebastian sanoi.

"Sebastian, hän voi auttaa meitä" Ariel sanoi ennen katsoi Ameliaa. "Hän voi olla täällä syystäkin. Vie hänet Hirviön linnaan."

"Minne?" Amelia ihmetteli

"Hei! Kuulitteko tuon?" Ääni kuului käytävän kaukaisesta päästä. Sitten kuului juoksua. He olivat tulossa.

"Meidän täytyy lähteä täältä", Dawson ilmoitti.

"Mutta..."

Askeleet kuuluivat paljon selkeämmin käytävällä. Aika oli vähissä.

"Sinun täytyy päästä turvaan. Jos he löytävät sinut, et koskaan pääse kotiin." Ariel sanoi. Amelia oli peloissaan, kun hän kuuli tämän.

"Tuolla!" kuului huuto ja lisää askeleita.

Ariel työnsi Amelia ja muut ulos luolasta. Joen virta vei heidät suoraan ulos. He saapuivat aivan pienen vesiputouksen alle uuden laitteen sisäänkäynnin lähelle. Amelia veti itsensä ja muut kuivalle maalle. Hän halusi mennä takaisin ja auttaa Arielia, mutta hän tiesi, että nyt olisi liian myöhäistä. Lisäksi hän pelkäsi edelleen ajatusta, että hän myös jäisi kiinni eikä koskaan pääse kotiin.

"Meidän täytyy päästä pois täältä", Dawson sanoi hänelle. Amelia oli samaa mieltä ja katsoi ylös, jotta löytäisi Hirviön linna ennen kuin hän alkoi juosta sen suuntaan.

_____♡🖤♡_____

Sillä välin Silver ja hänen ryhmänsä löysivät luolan. Eikä aikaakaan mennyt ennen kun he olivat siepanneet Arielin.

"Varovasti, miehet. Tarvitsemme hänen korkeutensa terveenä ja vahingoittumattomana." Silver muistutti. Mustat olennot laittoivat Ariel vesi arkkuun, joka oli kuin "Pirates of Caribbean" elokuvasta, paitsi että sillä oli pieniä reikiä ilmaa varten.

"Aika hyvää työtä, Silver." Sanoi henkilö jota kutsuttiin Greediksi. Hänellä oli tummanpunainen kaapu yllä, joten oli vaikea kuvailla häntä. Ruumiin rakenteesta päätellen hän oli mies, mutta hänen silmistä päätellen hän ei ollut ihminen.

"Ihan sama." Silver tokaisi.

"Älä puhu minulle tuohon sävyyn! Vaikka Mestari pyysi sinut tähän tehtävään, olen silti korkeammassa asemassa kuin sinä." Geed ärjyi.

Silver pudisteli päätään. Yhtäkkiä hän alkoi haistella ilmaa. "Odottakaa hetki..." hän sanoi ja kaikki pysähtyi. Ariel katsoi lasi- arkun läpi. Silver haisteli lisää ja meni lähemmäksi vettä. Hän nuuhki vielä, kunnes hän käveli lasi-arkun luo ja katsoi merenneito-prinsessaa. "Kuka muu oli täällä?" Hän kysyi.

Ariel ei sanonut sanaakaan ja katsoi vihaisesti häntä.

"Täällä oli muitakin kuin sinä. Ketkä he olivat?" Silver kysyi jälleen paljon uhkaavammin. Ariel ei vastannut, mikä oli hyvin odotettavissa tarinan sankarittarelta. "Hyvä on sitten" Silver sanoi.

"Mitä nyt?" Greed kysyi.

"Menkää edellä päälinnaan. Minä menen vähän metsästämään" Silver sanoi ennen kuin hän meni seuraamaan vettä.